Korvekko

Korvekko-pienoiseepoksellaan Arvo Survo päättää Inkeri-aiheisten pienoiseepostensa sarjan. Ensimmäinen eli Pääskölintu - Päivälintu kertoo maailman synnyn inkeriläisen mytologian pohjalta. Iku-Ruotus puolestaan käsittelee Inkerinmaan kokemia vainoja symbolisella tasolla eri aikakausina. Korvekko pureutuu alueen elämäntapaan ja historiaan konkreettisemmalla tasolla kuin edeltäjänsä, mutta samalla taiturimaisella runollisella kerronnalla, kuin toisetkin pienoiseepokset.

Eepoksesta heijastuu inkeriläinen sielunmaisema: alueen luonto merineen, järvineen, jokineen ja metsineen sopusoinnussa niiden kanssa eläen. Uhka tulee ulkoapäin. Ensin kärsijänä on koko kansa vainottuna ja karkotettuna ja myöhemmässä vaiheessa ympäröivä luonto.

Survon kolme pienoiseeposta ovat luja kivijalka ei vain inkeriläiselle kirjallisuudelle vaan myös vahvan identiteetin rakentamiselle.

Arvo Survo tunnetaan parhaiten hengellisestä työstään Inkerin luterilaisen kirkon pappina, mitä työtä hän on tehnyt vuodesta 1981 alkaen neljän vuosikymmenen ajan. Inkeriläiset tuntevat hänet myös muusikkona ja perinteenkerääjä. Erityisesti häntä on kiinnostanut runolaulumittainen kansanrunous, jota Inkerinmaalla oli löydettävissä vielä 2000-luvun alussakin, vaikka kansa välillä - ensin 1930-luvun vainovuosina ja sitten toisen maailmansodan myrskyissä sekä heti sen jälkeen - joutui poliittisista syistä kauas kotiseudultaan. Vasta 1950-luvulla, Stalinin kuoleman jälkeen, inkeriläiset saivat oikeuden palata isiensä maille. Arvo sattui syntymään juuri niihin aikoihin. Itse inkeriläisenä hänet on kotimaassaan aina otettu omana poikana vastaan, varsinkin kun hän toi kirkkonsa sanomaa, mikä oli ollut hajalle ajetun kansan identiteetin tärkeimpänä säilyttäjänä.

Ei ole mikään ihme, että työssään laulamista hyödyntävänä ja kansanrunouteen ihastuneena Survosta tuli myös runoilija.

Harva on Kalevalan ilmestymisen jälkeen uskaltautunut eepoksen laatimiseen. Onneksi Arvo Survo on ennakkoluuloton. Tuloksena on nyt jo kolmas inkeriläisaiheinen eepos. Se kertoo kansanrunouden voimasta tänäkin päivänä. Survon työllä on iso merkitys erityisesti Inkerinmaan kanta-asukkaille, mutta sen tuloksista voivat nauttia laajemmatkin lukijakunnat.