Jumalainen näytelmä on kolmiosainen allegorinen matka, jossa Dante kulkee Vergiliuksen johdattamana helvetin ja kiirastulen kautta Beatricen ohjaamaan paratiisiin. Teos kuvaa sielun moraalista ja älyllistä puhdistumista samalla kun se rakentaa kokonaiskuvan keskiaikaisesta maailmankaikkeudesta, kristillisestä teologiasta ja ihmisen vastuusta. Helvetin piirit esittävät synnin seuraukset, Kiirastuli sielun asteittaisen vapautumisen ja Paratiisi jumalallisen järjestyksen, rakkauden sekä tiedon huipentuman. Terza rima -säkeistö, symboliikka, historialliset henkilöt ja aikalaisten poliittinen arvostelu yhdistyvät klassiseen epiikkaan. Teos on kirjallisesti poikkeuksellinen synteesi Vergiliuksen perinnöstä, skolastisesta ajattelusta ja kansankielisestä runoudesta. Dante Alighieri (1265–1321) oli firenzeläinen runoilija, ajattelija ja poliittinen toimija, jonka maanpako vaikutti ratkaisevasti teoksen syntyyn. Firenzen puolueriidat, henkilökohtainen karkotus ja keskiaikaisen Italian valtakamppailut heijastuvat hänen tuomioihinsa historiallisista ja kirkollisista hahmoista. Beatriceen liittyvä rakkaus, klassinen sivistys, skolastinen filosofia ja katolinen teologia muovasivat hänen pyrkimystään yhdistää yksityinen kokemus yleispätevään hengelliseen kertomukseen. Hän osoitti myös italian kansankielen soveltuvan korkeaan kirjalliseen ilmaisuun. Teosta suositellaan lukijalle, joka haluaa ymmärtää länsimaisen kirjallisuuden, kristillisen kuvaston ja poliittisen ajattelun pitkäaikaisia vaikutteita. Sen lukeminen vaatii keskittymistä, mutta runsaat selitykset avaavat viittaukset ja symbolit. Samalla runoelma tarjoaa yhä vaikuttavan tutkimuksen syyllisyydestä, toivosta, rakkaudesta ja ihmiselämän tarkoituksesta.