Oli tarkoitus puhua

Sirkulla on oikeastaan kaikki hyvin. Paitsi että Hannu puhuu yleensä vain silloin, kun hänellä on asiaa ja Emma on liian kaukana, rätisevän puhelinlinjan päässä. Ja kuumat aallot tulevat aina juuri silloin, kun niiden todellakin pitäisi pysyä poissa.

Fannin tulevaisuus näyttää valoisalta. Paitsi että hän ei pysty puhumaan siitä, mikä pitää hänet hereillä joka kuukauden viides yö, kauhusta, josta hän ei pääse irti, säntäilevistä ajatuksista, joista hän ei saa otetta.

Hilppa pelaa ihmisshakkia, jossa vikkelästä lähetistä voi hetkessä tulla takarivin sotilas. Sirkku ja Fanni tapaavat Hilpan pelilaudalla ja syntyy epätodennäköinen ystävyys, joka vaikuttaa käänteentekevästi molempien naisten elämään.

Oli tarkoitus puhua on tarina asioista, jotka ovat jääneet kesken, jotka ovat jääneet puhumatta ja joista on vaikea päästää irti. Se on tarina surusta ja menetyksestä, kaipauksesta, mutta myös oivaltamisesta ja uusista aluista. Ennen kaikkea se on kuitenkin tarina ystävyydestä ja sen voimasta.

Päivi Syrjäkari on turkulainen tarinankertoja, jolle kirjoittaminen viestinnän ammattilaisena oli arkipäivää jo paljon ennen kuin ensimmäinen fiktiivinen tarina sai alkunsa. Novelleista kaikki alkoi, mutta romaanin kirjoittaminen vei mennessään. Romaani on kiehtova laji, pitkä tarina, jossa saa tutustua rauhassa sen henkilöihin ja kulkea pätkän matkaa heidän mukanaan.

Päivi Syrjäkarilta on ilmestynyt aiemmin yksi romaani Kuvia ja peilikuvia (2018) sekä novelleja antologiassa Auringon siivet (2004) ja lehdissä. Hän kuuluu turkulaiseen Voltteri-kirjoittajaryhmään, jossa tekstejä on kommentoitu vuosien varrella sekä lempeästi että välillä tiukastikin. Päivi Syrjäkari kirjoittaa myös blogia, jossa käsittelee monenlaisia aiheita, myös kirjoittamista.

https://pyjamahousuelamaa.blogspot.com/2020/09/kirjoitan-koska-en-muuta-voi.htm