Kuusi ällää, seitsemän ässää

On elokuun loppu vuonna 1975. Nuori nainen, melkein tyttö vielä, nousee Jyväskylään menevään autoon Äänekosken linja-autoasemalta.
Tie vie kuuden ällän ylioppilaan tuntemattomiin oloihin sosialistiseen Neuvostoliittoon. Kielitaitoa on vain aakkosten verran, edessä vähintään viisi vuotta opiskelua venäjän kielellä. Mukaan lähtee kihlattu poikaystävä.
Eletään Kekkosen ja Brezhnevin, YYA-sopimuksen ja vodkaturismin aikaa, jota kirjailija kuvaa tunnistettavasti kirjassaan “Kuusi ällää, seitsemän ässää. Suomalaisena opiskelijana Leningradissa.”

Opiskeluarjesta kertomisen lomaan punoutuu valitsemisen teema. Millä perusteella valitsemme alan, jolle suuntaudumme, millä elämänkumppanin. Kuka on vapaa valitsemaan ja miten aiempien sukupolvien valinnat ja valitsematta jättämiset vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.

Arja Saarinen (ent. Peltonen) kertoo “Kuusi ällää, seitsemän ässää”-kirjassa omakohtaisista kokemuksistaan metsäalan opiskelijana Leningradissa vuosina 1975 - 1981.

Leningradista valmistumisen jälkeen Arja työskenteli erilaisissa ulkomaankaupan tehtävissä, kunnes päätti toteuttaa vanhan haaveensa opiskella opettajaksi. Arja valmistui kasvatustieteen maisteriksi ja toimi luokanopettajana useammalla paikkakunnalla Suomessa ja kuusi vuotta ruotsinsuomalaisten lasten opettajana Örebrossa.

Arja on kirjoittanut aina ja opiskellut kirjoittamista Avoimessa yliopistossa ja kirjoittajakursseilla. Nykyisin hän hyödyntää venäjän kielen taitoaan valmistavan luokan opettajana Forssassa. Arjan oppilaista pääosa on ukrainalaisia sotapakolaislapsia. Työn alla on omakohtainen kirja opettajan arjen haasteista ja ilon hetkistä.