Tervan kaupungista maailman merille

Eletään vuotta 1873. Suomen suuriruhtinaskunta on autonominen osa Venäjän keisarikuntaa, jonka tsaarina on Aleksanteri II. Suurista nälkävuosista, jotka aiheuttivat laajaa nälänhätää Suomessa ja läntisessä Euroopassa, on aikaa vasta puolenkymmentä vuotta. Oulun suuri kauppalaivasto on vielä voimissaan. Muun muassa puutavaraa, tervaa, pikeä ja lohta kuljetetaan valtamerien ylitse toisille mantereille pienilä puisilla parkkilaivoilla.
Vuoden loppupuolella Matti Mäkelä, 23-vuotias nuori mies, pestautuu oululaiseen parkki Emiliaan jungmanniksi ja ryhtyy hankkimaan elantoaan merimiehen ankarassa ammatissa. Atlantin ylitse suuntaava purjehdus tarjoaa nuorelle, tiedonjanoisella maalaispojalle runsain mitoin nähtävää, koettavaa ja ihmeteltävää. Merimiesuransa alkua Matti muistelee vuosikymmeniä myöhemmin toimiessaan Oulujoella liikeennöivän höyrylaiva Lempin laivurina.

Pirkanmaalla asuva, Oulussa lomaileva Matti Koivula on sukunsa vaiheista ja kirjoittamisesta kiinnostunut eläkeläinen. Hän on julkaissut teokset Kirjeitä Kuhmon suunnalta (2019) ja Huippuhetkiä, vaelluksia Itävallan Alpeilla, sekä toiminut toisena kirjoittajana teoksessa Salli (2021).