Viiltävän kirkas harmaa

Runoja ihmisestä, elämästä, rakkaudesta; kuolemasta, luopumisesta.

Kirjoittaja on puolivälissä matkalla helppoon hymyilyyn. Elämä kääntyy yhä vahvemmin mahdollisuuksista mahdottomuuksiksi, luopumisen korvatessa valitsemista, haaveilun antaessa tilaa pelkäämiselle.

Kumpi runostuttaa voimakkaammin, onni vai menetyksen pelko; ehkä sillä ei ole merkitystä. Elämässään kirjoittaja on saapunut aikaan, jolloin omat valinnat vähenevät. Runo on annettava, ennen kuin sen menettää.