Roposia

Rahoista riisuttu

Pölyt pyyhin jaloista
ei tomu seuraa lähtöä.
On tapahtuma tuskaton
on taivuttava tosiasiain eessä.

Vei rosvot toimeentulon,
jäi jäljelle vain roponen
jäi elo niukka kuivunut.

Vietiin kaikki aivan kertaheitolla,
nyt juuri turvaa tarvitsen
huoletonta vanhuutta
niin kovasti kaipailen.

Vei Suomen rosvot kaiken,
jäi eteen tyhjä käsi vaan
ja keppi koukkuinen.

Elvi Vallius elää runoista ja runoille. Runot eivät ole hänelle vaihtoehto, vaan ne ovat hänen jokapäiväistä leipäänsä ja ilmaa, jota hän hengittää. Runoja tulee ja menee ja parhaimmat niistä Elvi nappaa kiinni ja toimittaa eteenpäin toistenkin nautittaviksi.