Aika ojentaa näyt

Tekijän kolmas runokokoelma jatkaa koukuttavasti ihmisyyden sepitystä, jossa luonteet taotaan lymyillen ja hymyillen. Onkalossa ollaan umpikujassa. Tunnelista päätyy valoon. Yhden pimento on toisen kajo.

"Elämän koettelemukset ovat mittatilaustyötä. Omansa kullakin. Sitä saa, mitä tulee. Ja ikää tulee. Onneksi ei vanhene..."