Erämaa

Olet metsässä
et eksyksissä
hiljaisuus sinut ympäröi,
kuulet puitten kuiskaavan
niitä ymmärtää et voi.

Sulle ne kuitenkin rauhan toi
voinet niitä halata
ja niistä voimaa toivoa,
sitä usein tarvitaan
maailman melskeessä
kulkiessa elon polkuja,
taapertaessa asfalttikatuja.

Murheesi huomisen
muuttuvat tyhjäksi
täällä metsän keskellä
luonnon omassa hoivassa.

Kiireesikin on poissa
ja kehosi nauttii täydellisesti
autuudesta
levosta
rauhan tyyneydestä.

Kivut ja sairaudet
ne kauaksi kaikkoaa
jopa ecujen lasku unohtuu.

Olet vain yksi tästä kaikesta
ja olet onnellinen.

Täydellisesti onnellinen.

Elvi Vallius on sitkeä, pikkuinen mummo, joka on kuin suoraan hänen omista runoistaan: ".. kultainen eukko, joka mielenkiinnolla puoleensa vetää..." tai "pokasaha, kassara ja minä, hyvä yhdistelmä".

Elvi elää runoista ja runoille. Runot eivät ole hänelle vaihtoehto, vaan ne ovat hänen jokapäiväistä leipäänsä ja ilmaa, jota hän hengittää. Runoja tulee ja menee ja parhaimmat niistä Elvi nappaa kiinni ja toimittaa eteenpäin toistenkin nautittaviksi.