Suuri tukkiryntäys ja uiton 100 vuotta Näsijärven latvavesillä

Historiallisen Satakunnan koilliskolkassa, Näsijärven latvavesillä, huojui tukkiaarre. Se oli liian kaukana sahatavaran vientisatamista. Harvalukuisen väestön kaskenpolttokin oli vain osin koskettanut ikimetsiä. 150 vuotta sitten tilanne äkisti muuttui. Porin ja Pohjanmaan rannikon sahat aloittivat ostoryntäyksen, joka toi seudulle ennennäkemättömiä rahavirtoja. Kirja selostaa muutoksen syyt ja kertoo neljänsadan vuosina 1858-1874 Virroilla, Ähtärissä, Pihlajavedellä, Multialla ja Keuruulla tehdyn sopimuksen pohjalta ajan metsäkauppatavoista.

Tukkiryntäys aloitti seudulla yli 100 vuotta jatkuneen puutavaran uiton. Alkuaikoina latvavesillä veteen pantu tukki saavutti Porin vasta kolmannen uittokesän syksyllä. Kirja paneutuu arkisto- ja kirjalähteisiin perustuen seudun uittajiin, uittosääntöihin, uiton suoritustapoihin ja uittoväylien kunnostukseen. Oli mahdollista haastatella vanhoja uittomiehiä. Heidän kertomansa elävöittää arkistolähteistä saatua kuvaa. Kirjassa on myös kuvaus sotien aikaisista ns. pakkohakkuista. Ovathan nekin metsätalouden historiaa.

Kirjassa on runsaasti vanhoja valokuvia.

Kosketukset puutavarauittoihin Virtain Uurasjärvellä 1950-luvulla saivat Heikki Kellomäen tutkimaan tämän jo vuosikymmeniä sitten päättyneen toiminnan historiaa. Arkistot paljastivat kiehtovan tapahtumasarjan. 150 vuotta sitten Näsijärven latvavesille suuntautui ”Suuri tukkiryntäys”, kun näiden erämaiden ikimetsät vedettiin äkisti maailmantalouden piiriin. Tästä alkoi uittokin, joka jatkui 100 vuoden ajan. Eläkeläisinsinöörille on ollut mieluisa harrastus saattaa tämä kaikki kirjan muotoon. Jo aikaisemmin on kynästä tullut rautatiehistoriaa, suku- ja talotutkimusta sekä kirjoituksia kotiseutulehtiin. Työvuodet menivät kansainvälisesti toimivissa korkeateknologiayrityksissä ulkomaillakin asuen.