Planeetta nimeltä Suomi

Kirjan kaikkia kertomuksia yhdistää yksinäisyys, joka voidaan voittaa uskolla, toivolla ja rakkaudella.
Kun tunteet jähmettyvät vaikeissa elämäntilanteissa ja sydämen valtaavat suru ja tuska, ystävän tuki on aivan erityisen tärkeää. Sydämen lämpö, lempeä apu ja ystävälliset sanat auttavat voittamaan vaikeudet ja löytämään voimia muiden auttamiseksi.
Meri on yksinäinen omalla tavallaan, mutta laiva hymyilee sille ja ne keskustelevat aina tavatessaan toisensa.
Poika on yksinäinen, mutta laivan kannelta hän löytää lokin...
Herra Siili siirtää vastakaikua vaille jääneen rakkautensa muotokuviksi kankaalle.
Ja vaikka Planeetta nimeltä Suomen pienet päähenkilöt eivät tapaakaan ystäväänsä niityllä toistamiseen, muisto ensimmäisestä kohtaamisesta jää lasten sydämiin ikuisiksi ajoiksi. Meistä jokainen on omassa elämässään kohdannut ja on vielä kohtaava ihmisiä, jotka jäävät mieleemme. Meidän täytyy vain pitää silmämme ja sydämemme avoinna kaikkien Planeetta nimeltä Suomen päähenkilöiden tapaan.

Suomeen tulin ammatillisen kiinnostukseni takia ja olen viettänyt täällä kerta kerralta kauemmin. Vähitellen minusta tuli kahden maan asukas, tai oikeastaan aloin elää kahta elämää, täällä ja siellä, siellä ja täällä, ihan sen mukaan, missä kulloinkin satuin olemaan.
Kolmaskin elämä alkoi, pieni ja aivan erityislaatuinen, elämä matkalla, joko junassa tai lentokoneessa. Reitti oli loputon: sinne ja takaisin ja niin edelleen.
Ja vielä pieni salaisuus: näihin kolmeen elämään voidaan liittää vielä neljäskin, alinomaa toistuvat risteilyt Helsingistä Tukholmaan ja takaisin, nekin ammatin vaatimuksesta. Olen kirjoittanut muistiin kaikki näiden risteilyjen aikana syntyneet kertomukset.

Irina Pilyar