Omaishoitajan ohdakkeita ja Lesken lehtiä

Kun 85 -vuotispäivä lähestyy, haluan jakaa edellisen kirjan jälkeen syntyneet runot. Näitä
on ollut kirvoittamassa omaishoitajan tuskat ja ilot, joista runot kertovat hyvin avoimesti, samoin kuoleman aiheuttamasta tyhjiöstä. Syntyneitä runoja ei ole siistitty julkaisua varten. Olen tullut tietoiseksi IHMISEN IKÄVÄSTÄ ja siitä kerron ja myös luontoelämyksistä lähikallioilla tai Facebook-kavereiden lähettämien kuvien äärellä. Pöydille ilmestyneet kaarnapeikot ja kääpähahmot ovat saaneet omat runonsa. Ruskasen perheen tarinakin pääsi mukaan.

Omistan kirjani tutuille ja tuntemattomille omaishoitajille ja rakkaille sukulaisilleni.

Eila Järveläinen syntynyt mäntyharjulaisen maanviljelijäperheen nuorimpana, 10. lapsena. Sairaan-hoidonopettajana Helsingin Diakoniaopistossa lähes 20 vuotta. Viimeiset 15 vuotta diakonissana Pakilan seurakunnassa. Eläkkeellä 25 vuotta.
Ensimmäinen runokirja Helmet toisille jää, ilmestyi vuonna 2012.
Runosuoni sykkii vielä . Nämä runot kertovat IHMISEN IKÄVÄSTÄ omaishoitajana ja sen jälkeen.
Luonto innoittaa kuvina, kaarna- ja kääpähahmoina, joista syntyy runoja.