Muistojen kultamailla

Tämä on kuvaus pienen torpparin hiljaisesta arjesta ja siitä miten vaikeista oloista sodan jälkeen lähdettiin elämään omaa elämää. Evakkona tultiin vieraisiin oloihin, vieraan isännän katon alle. Mukana ei ollut juuri mitään. Nuoren parin elämän alku ei ollut helppoa, mutta usein kätten työt ja kekseliäisyys auttoi eteenpäin päivästä toiseen. Vanhuuskaan ei aina ollut helppoa, sillä sairaus tai vaivaiskotiin joutuminen oli usein vielä koettava. Tarina on lyhyt ja yksinkertainen, mutta uskon sen kuvaavan hyvin sitä aikaa. Tämä on kunnian osoitus Lyytin ja Kustaan kaltaisille pienen torpan asukeille.

Oman lapsuuden aikana olen kuunnellut vanhojen ihmisten kertomuksia evakkoajasta. Hyvin paljon myöhemmin tajusin, että omat juureni johtavat äidin puolelta karjalaisuuteen. Karjalainen luonne ja iloinen elämänasenne auttoi syvienkin vaikeuksien ylitse.
Tässä tarinassa tavallaan haluan vielä kerran luoda muistikuvia menneistä evakkoajoista ja pienten mökkien asukeista, sillä muistot ovat jo katoamassa tästä ajasta hyvinkin karulla tavalla.