Palatkaa kanssamme vuoteen 1973, jolloin Kuopion korkeakoulun lääketieteen opetus oli nuorta ja maailma avoinna. Tämä kirja on Cursus Hurri-Hersion tarina vuosilta 1973-1978, ajalta, jolloin luentosaleissa ei vain opiskeltu anatomiaa, vaan rakennettiin perustaa suomalaiselle kansanterveydelle.
Teos kokoaa yksiin kansiin yli 200 Mikko Nenosen, Hannu Monosen ja Jarmo Leskisen ainutlaatuista valokuvaa. Ne kuljettavat lukijan läpi 70-luvun värikkään opiskelijaelämän: poliittisesta "itäkyykystä" ja Akateemisen Saunaseuran vastarinnasta aina legendaariseen Hydrosepalus-spektaakkeliin ja kesäakatemioiden riemuun. Kuvien rinnalla kulkee aikalaiskertomus yhteisöstä, joka hitsautui yhteen loppuelämäksi.
Kirja on kuitenkin enemmän kuin nostalginen kuvamatka; se on puheenvuoro. Teos luo hämmästyttävän sillan menneisyyden ja nykyisyyden välille. Tekijät peilaavat vuoden 1978 seminaaritöitään nykypäivän SOTE-kriisiin ja käyvät dialogia tekoälyn kanssa. Oivaltava analyysi osoittaa, että monet nykyhetken ongelmat, ja niiden ratkaisut tunnistettiin Kuopiossa jo puoli vuosisataa sitten.
Tämä on kertomus lääkäriksi kasvamisesta, elinikäisestä ystävyydestä ja terveydenhuollon suuresta murroksesta. Teos on pakkohankinta jokaiselle lääketieteen historiasta, 70-luvun ajankuvasta ja terveyspolitiikan juurista kiinnostuneelle.

Kuopio School of Medicine: Cursus Hurri-Hersio 1973-1978
Journey back to 1973, when medical education in Kuopio was young and the world wide open. This book tells the story of Cursus Hurri-Hersio through over 200 unique photographs by Mikko Nenonen, Hannu Mononen, and Jarmo Leskinen.
From lecture halls to legendary student parties and political debates, the images capture the colorful student life of the 1970s. Yet, this work is more than nostalgia; it bridges past and present. The authors reflect on their 1978 seminar papers in light of todays healthcare crisis, engaging in dialogue with modern AI. A compelling look at growing into a doctor, lifelong friendship, and the roots of Finnish healthcare policy.

Schola Medicinae Kuopioensis: Cursus Hurri-Hersio 1973-1978
Redi nobiscum in annum MCMLXXIII, quo tempore educatio medica Kuopionensis erat iuvenis. Hic liber narrat historiam Cursus Hurri-Hersio per plus quam ducentas imagines singulares a Mikko Nenonen, Hannu Mononen et Jarmo Leskinen factas.
Imagines vitam discipulorum coloratam anni 1970, a scholis ad convivia fabulosa, depingunt.

Jarmo Leskinen (kuollut 2001) toi Kuopion lääketieteen opiskelijoiden joukkoon arvokasta elämänkokemusta. Hänellä oli Kuopioon tullessaan kokemusta opiskelijaelämästä ja työstä, ja hän siirsi akateemisia perinteitä uuteen korkeakouluun. Valmistuttuaan lääkäriksi 1978, Jarmo toimi pitkään työterveys- ja yksityislääkärinä Helsingissä. Uransa lopussa hän työskenteli kymmenen vuotta Helsingin yöpäivystäjänä, kohdaten öisessä pääkaupungissa heikoimmassa asemassa olevia.

Jarmo oli "sankarimatkustaja", joka 54 elinvuotensa aikana koki enemmän kuin moni pidemmän elämän elänyt. Hänen vahva sosiaalinen luonteensa näkyi jo opiskeluaikoina. Jarmon vaimo Airi oli jo tuolloin valmis lääkäri, ja heidän kodeistaan ensin Muuruvedellä ja sitten Siilinjärvellä muodostui opiskelukavereille toinen koti. Viikonloppuisin talo saattoi täyttyä jopa paristakymmenestä ystävästä.

Historialliset kaitafilmit on editoitu Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmiin, ja osa valokuvista elävöittää tätä kirjaa.

Musiikki oli Jarmon suuri intohimo. Opiskeluaikainen kurssiorkesteri "Kompinkääntäjät" laajeni vuosien myötä ravintolamuusikon uraksi. Hän soitti rumpuja, koskettimia ja rakasta "Lyyli"-bassoaan, mutta muistetaan parhaiten karismaattisena laulajana ("Fly me to the moon", "All of me"). Jarmo oli tuttu näky jazz-jameissa ja järjesti niitä myös itse Sörnäisissä. Musiikkimaku ulottui oopperaan, tosin omien sanojensa mukaan hän nukkui läpi keskeisen oopperamusiikin johtavissa taloissa.

Jarmon ura ylsi myös viihdemaailmaan. Toimiessaan MTV:n lääkärinä hänet vedettiin usein kameran eteen, ja hän näytteli ylilääkäriä suosikkisarjassa "Ruusun aika" (1989). Hänen piirteitään on löydettävissä aikakauden suosituista lääkärisketsihahmoista.

Ystävyys Jarmon kanssa tarkoitti spontaaneja "eskapistisia matkoja", kuten Berliinin muurin murtuessa 1989 tai Lillehammerin olympialaisiin 1994. Viimeisellä matkalla Wienin lääkärikongressiin (2000) Jarmo konkretisoi pitkäaikaisen haaveensa tieteellisestä työstä. Hän esitti yöpäivystysvuosiinsa perustuvan posterin "The Nights in Helsinki are Hard for Males", joka jäi viimeiseksi askeleeksi kohti väitöskirjaa ennen varhaista poismenoaan.