Runoja ja kuvia traumatisoivista kokemuksista ja niiden vaikutuksista. Alkaen lapsuudesta, jatkuen elämästä huostaanotettuna laitoksissa ja päättyen psykoterapian haasteisiin. Elämästäni tuskassa ja pimeydessä, lopulta kuitenkin löytäen myös toivoa.

Olen oikeastaan aika tavallinen ihminen. Eläinrakas nainen joka pitää lukemisesta ja ulkona kävelystä. Huumorintajuinen, ja tuttujen ihmisten mukaan hauska ja mukava. Toisaalta elämäni ei ole ollut kovin tavallista, ja se on jättänyt jälkensä. Kärsin vakavasta traumatisoitumisesta ja dissosiaatio-oireista. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö joka vaikeuttaa puhumista. Liian ahdistavissa tilanteissa, kuten vieraiden ihmisten seurassa, en siis välttämättä pysty puhumaan. Kirjoitan siksi että toivon ihmisten ymmärtävän enemmän, miten traumat voivat vaikuttaa elämään. Kirjoitan myös sen takia, että joku toinen traumoista kärsivä voisi ymmärtää itseään. Mietin pitkään, miksi olen tällainen, mikä minussa on vikana. Kunnes psykoterapeuttini kertoi ettei minussa ole mitään vikaa, ja että kaikelle on selitys. Olen julkaissut aiemmin kirjan nimeltä Särkynyt mieli, vaiennut ääni. Se kertoo elämästäni laajemmin.