Se on se yksi kirja, jossa se perhe menee sinne johonkin vuoristohotelliin kotimiehiksi talveksi? Ja sillä pikkupojalla on se sellainen kyky ottaa muihin telepaattinen yhteys, niin kuin ”hohto”. Ja se isä tulee hulluksi. Tämä minun kirjani saattaa olla jopa sitä romaania parempi. Kyseessä on kuitenkin siis pakinakokoelma eikä romaani, kuten se kummitushotellikirja (oliko se Waltarin?) Toivon, että teokseni rivien välistä, ja ennen kaikkea varsinaisista riveistä, heijastuu rakkauteni ja syvä mielenkiintoni mm. maailmankirjallisuutta kohtaan. Nyt mennään sarkasmin, itseironian ja tajunnanvirran viitoittamalla tiellä. Tervetuloa!

"Elämä on täynnä tapahtumia. Surullisuudessaan ja hauskuudessaan ne ovat osa meitä. Itseironia on vaiettu ja unohdettu keino kulkea tällä kuoppaisella tiellä. Tämä on varttimme auringossa. Nauttikaamme!"