Ukrainalaisessa kaupungissa pieni tyttö vaaleanpunaisessa takissaan, istuu laukun päällä, äiti vierellään ja nukke sylissään, ympärillä kerrostalon rauniot. "Tahtoisin mennä kotiin isän ja kissan luokse."
Toisaalla suomalaisen kotihoidon vanhus istuu pyörätuolissa tuntikausia apua odottaen. Jokainen ihminen on elämänsä aikana sekä auttaja että autettava. Sivistys on kykyä ja tahtoa eläytyä heikomman asemaan. Hyvät teot pitävät toivoa yllä.
Tämän kirjan runot ja ajatukset kertovat toivosta, rohkeudesta sekä olemassaolosta.

Kaarina Tiihonen, s. 1955, on aina ollut kiinnostunut tarinoista. Runoja kertyi vuosikymmenten aikana kokoelman verran: Näin unta kotimaasta, Mediapinta 2017, julkaistiin Suomi 100 runokirjaa - kirjasarjassa.
Eläkkeelle jäätyään lähihoitajan työstä, Tiihonen muutti Espoosta Hyvinkäälle lastenlastensa lähelle. Elämänmuutos innosti häntä kirjoittamaan ensimmäisen romaaninsa Maan korvessa, 2018, BoD - Books on Demand.
Kirjoituskilpailuun, Ajankuvia 2000 - luvulta, osallistuminen toi voiton 10.10.2019. Kilpailun järjestäjä oli TSL:n Joensuun seudun opintojärjestö ry. Voitokas tarina VALO sai kunnian päästä mukaan kirjoituskilpailun järjestäjän 75 - vuotishistoriikkiin.
Viimeisin runokirja: Vanha suola ja muita elämän makuja julkaistiin
v. 2021, Mediapinta.