Kotimatkani keskeytyi kun auton rottelo jätti keskelle erämaata. Tilanne ei ollut kehuttava, yö oli tulossa, sataa tihuutti eikä tiellä liikkunut ketään ja koti-ikävä vaivasi.

Onneksi läheltä löytyi maalaistalo jossa asui talonpoika ja hänen vaimonsa, eipä tarvinnut yöpyä taivasalla. Talonpoika lupasi auttaa auton kanssa ja hehkeä vaimo oli ihan hyvää silmänruokaa.

Mutta kun ilta vaihtui aamuun, tunnit kuluivat, eivätkä asiat edenneet, moni asia rupesi vaivaamaan. Talonpoikaa tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi auton saaminen kuntoon. Eikö hän osannut vai vitkutteliko tahallaan? Vaimon osoittama kiinnostus mairitteli, mutta mistä siinä oikeastaan oli kyse?

Ja mitä tarkoittivat nämä tuhman tyttären lähes hengenvaaralliset kepposet, joiden kohteeksi vanhemmat jatkuvasti joutuivat?

Juhani Hallan novelleissa tarinasta vain puolet on rivellä, vähintään toinen puoli on rivien välissä. Ne haastavat lukijan pohtimaan mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse?