Tämä on fiktion ja faktan sekoitus urheilutapahtumista yli 100 vuotta sitten. Kirjan kertoja oli mukana näkemässä ja kokemassa Oulun hiihtoa vuonna 1889, ja siitä kehittyi perinne, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti yli 125 vuotta. Erityisen suuri urheilujuhla oli vuonna 1908, jolloin kisa oli kolmipäiväinen.
Kertoja osallistui myös vuoden 1896 Olympiakisoihin Ateenassa sekä Bostonin maratonille vuonna 1908. Kuntourheilijalle osallistuminen on suurin voitto.

J.A. Ojelmus on ammatiltaan psykoterapeutti ja on nyt wanhoilla päivillään innostunut kirjoittamaan oman työnsä ohessa.
Hän on aina ollut myös innokas kuntoilija, ja hänelle on vuosikymmenien kuluessa kertynyt muistomitaleita useista hölkkä- ja hiihtotapahtumista. Siten kirjan kuvaukset hiihtämisen ja pitkän matkan juoksun ihanuudesta ja kurjuudesta ovat omakohtaisesti koettuja.
"Juostessani ajatukseni vapautuvat ja parhaassa kunnossa ollessani voin hölkätä kaksikin tuntia yhteen menoon jopa juoksemiseni unohtaen, ja silloin on aikaa ajattelulle. Parhaat kirjeeni ja muut kirjoitelmani sekä puheenikin olen laatinut hölkätessäni, sillä olinpa metsäpolulla tai kadulla lenkilläni, ei minulla ole muutakaan tekemistä kuin ajattelu..."