Sinä silmät ymmällä katselet vaan,
näetkö rakkainpas kulkemassa
polkua kapeaa kaitaa?

Ymmärrätkö, olet jäänyt unholaan
me kohtasimme kerran vaan,
oli päätetty sulkea yhteinen sinetti
elää tietä erillään,
vaeltaa uuteen onnelaan.

Sinä löysit mut kuitenkin
ja katselet tuijottaen.
Mietit vielä olenko muuttunut
vai entinen, et uskalla tulla tervehtimään
ole jähmettynyt paikoillesi.

Mitä miettinet juuri nyt?
Jospa muistoja kelaat taaksepäin
tiedä en ajatuksiasi,
vertailetko johonkin toiseen ihmiseen.

Minun mentävä on,
sillä kaipaus toiselle kutsumaton.

Jää hyvästi mennyt elämä
on otettava askel eteenpäin
niin minun kuin sinunkin
se sinetti on yhä pätevä.

Elvi Vallius on runoilja, kun ei muutakaan voi. Runot eivät ole Elville valinta, vaan tapa olla olemassa, tapa hengittää.