Villen koti on pienessä maanviljelijä perheessä itäisessä Karjalassa, lähellä Venäjän rajaa.
Eletään 50-luvun köyhää, mutta toimeliasta aikaa.
Eräänä lauantai-iltana saunareissulla Villen vanhemmat huomaavat oudot nystyrät pojan niskassa.
Vanhemmat ovat hyvin huolissaan ja Ville viedään lääkäriin.
Se mitä lääkäri kertoo, muuttaa heidän kaikkien elämän.
Ville on lintuihminen.
Keväällä hän näkee kurkiauran lentävän ylitseen. Hän lähtee seuraamaan lintuja.
Läheisellä suolla Ville tutustuu kurkipariskuntaan ja huomaa, että osaa puhua kurkien kieltä.
Kurjille kuoriutuu kaksi poikasta. Villen selkään alkaa kasvaa siivet.
Yhdessä he kurjen poikaset ja Ville opettelevat lentämään.
Mikä riemu siitä syntyy, kun he kaikki saavat ilmaa siipiensä alle ja oppivat lentämisen taidon.
Alkaa pitkän ja vaarallisen muuttomatkan suunnittelu.
Mutta lähteekö Ville kurkien kanssa kauan Afrikkaan?

Kati Leino (1948) huolitsija, nukentekijä, äiti, mummo.
Kati Leinolla on ollut tapana kertoa iltaisin tarinoita ja satuja ensin omalle pojalleen ja myöhemmin kahdelle pojanpojalleen.
Hän ei lukenut niitä kirjoista, vaan otti ne hihasta, eli omasta päästään.
Eräänä aamuna alakouluikäinen, nuorin pojanpoika ryntäsi hänen luokseen ja hihkui:
Mummo! Miten hieno kertomus oli eilen illalla!
Poika lähti siitä kouluun, mutta mummolla alkoi ajatus itää. Mitä jos alkaisi kirjoittaa niitä ylös?
Tämä oli alkusysäys kirjalle: Siivet, eli tarina Villestä ja siivistä.