Heikki Kontto (6.1.1928 - 3.9.1985) oli Paimiossa elänyt karjalainen pienviljelijä, joka pohti maailmaa ja ihmisen olemassaoloa. Hänen yksittäisiä runojaan on julkaistu aiemmin johannekselaisten lehdessä sekä kirjoissa Simo Hörkön suku ja Tikkala sanoin ja kuvin.

Tämän kirjan runot ovat suoramittaisia ja edelleen ajankohtaisia. Iso osa on keskuslyriikkaa, mutta lisäksi hän ottaa kantaa mm. saasteongelmaan, ydinaseisiin, markkina- ja maatalouteen. Erityisen koskettavasti hän kertoo Karjalaan jääneiden kotien menettämisestä sekä ihmisen pienuudesta maailmankaikkeuden ja Jumalan edessä.

Kirjan on koonnut paimiolainen Tuula Lauri, joka on Heikki Konton sisarentytär. Tällä hetkellä hän asuu miehensä kanssa Heikiltä jääneessä siirtolaispaikassa, jonka he ostivat perikunnalta vuonna 1987.

Tuulan sanoin: Istun ikkunan ääressä ja katselen samoja savisia kotipeltoja kuin hän, laitan ruokaa samalla puuliedellä kuin hän. Tässä istun ja mietin miten etuoikeutettu olen, kun olen saanut säilytettäväkseni tällaisen henkisen perinnön.