Runokokoelmani uutena elementtinä on joihinkin runoihin liitetyt kuvat. Kuvat ovat minun, isäni ja poikani piirtämiä.

Runojen teemoja ovat luonto, ihmisten väliset suhteet, elämä ja kuolema, sota ja kirjallisuus. Ajattoman ajankohtaisia.

Saanko kiinnittää huomionne muutamaan kirjoittamiseen liittyvään seikkaan. Tarkoitan tietysti mielikuvituksen tuottaman fiktiivisen kirjoittamisen tapausta. Minulle se on ritualisoitu prosessi, joka vaatii oikean paikan, ajan ja muun maailman pois sulkemisen. Kirjoittaminen on addiktio, jossa onnistumiset, kärsimysten väleissä, huumaavat kohti seuraavaa tuskaa, joka päättyy uuteen räjähtävään katharsikseen. Kirjoittamisen koukku ei päästä irti. Riippuvuuteen uppoaa kerta toisensa jälkeen syvemmälle. Lopulta tajuan, muuta ei ole. Olen rakastunut, juopunut, euforisen onnellinen, siksi kirjoitan. Uskottomasti, mistä ja miten haluan.