Näen unia, jotka voisivat olla totta,
kerron tarinoita, jotka voisivat olla unta.

'Talveksi kirjotaan unille peitto
syksyn ateljeen uusia kuvioita
hallan puhallus ruovikossa
lehtien värikkäät hyvästit,
ja miten vaipuva aurinko
taikookaan kultaa
haapojen lehvästöviittaan.'

Innostuin muutama vuosi sitten valokuvauksesta. Se johdatti minut kirjoittamaan: osallistuin kurssille, jossa kuviin liitettiin lyhyitä tarinoita. Yllättäen tekstini alkoivat hakeutua runon muotoon. Siitä lähtien olen kirjoittanut. Löysin maailman, josta minulla ei ollut aavistustakaan.
Tämä on kolmas runokirjani. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Mistä minä tietäisin vuonna 2020 ja En muista lähteneeni vuonna 2021.