Vanha aika asuu erilaisuuden porteilla nykyisin. Kasvaa kuuluvuutta Jumalalle kuin viherkasvi, kiipeää erilaisuuden seinässä.

En tahtoisi aina jaksaa eksyä ajatuksiini, jotka tahtovat olla liian kaukana vaativan sydämen äänestä, löytääkseen takaisin vanhaan aikaan.

Siunattuina löytävät kuitenkin jokusen aamuun nousevan Jumalan sanan korkeasta armosta rakennetusta piipusta, jonka päältä näkee kauas.

Sydän ei tyydy helpoimpaan ääneen. Äänten eliitin hallitsemaan älyllisyyteen, joka hallitsee syvällä lukitussa kellarissamme. Jossa elämme.

Siellä on kirjoituksia homeen hajuisissa seinissä.

Tämä päivä istuu tukkeena monelle kauniille ajatukselle. Mieti tarkkaan onko kellarissa ystävää?

Sami Antero Nygrén, Tampere. 1979 syntynyt varhaiseläkeläinen, kirjoittaja ja kirjoittamisen ohjaaja. Pahasti lukihäiriöinen synesteetikko, joka myös säveltää ja piirtää. Luterilaisuus on tärkeä osa elämää, kalastuksen, villiyrttien ja sienien ohella. Julkaissut seitsemän kokoelmaa: Valitus, virret, korkeat veisut, Tikatut pilvet odottavat jälkitarkastusta matkalla pelkistettyyn ihmeeseen, Surua sieluni kengät kivun maassa väärin kulkevat, Katsehelmet aamuisilla kasvoilla - Glancedrops on a morningly face (englanniksi kääntänyt Pinja Bergman), Salohaltianseitikki kauneinta metsässä, Itkun hiljainen suunta, Saavuin sormenpäittesi punahunnuntielle, Erilaisuuden taakse pudonnut kummajainen. Sekä myös Jouko Kalervo Hämysen näytelmä Jumalan rakastama. On myös sanoittanut Timo Kittilän klassisen laulusarjan. Maakuntakirjailijoiden jäsen. Väliaikaisen morsiamen kitaristi, säveltäjä, äänittäjä.