En olisi uskonut, että kirjaimet syntyvät jonain aamuna. Niiden synnyttäjä katsoo ylpeänä, vaikka kirjaimilla ei ole vielä vahvaa minäkuvaa, identiteettiä, eikä rooleja, joiden taakse piiloutua. Kirjaimilla on vielä aitoa iloa ja riemua. Ne nauttivat elämästä täysin rinnoin, osaamatta puhua, lukea tai kirjoittaa meidän sisintä. Ne kuuntelevat sujuvasti, kun niille luetaan kirjoja ja ne nukkuvat paljon ja väsyvät kesken ihmettelyn. Niin voi kulua vuosikausia. Niin kuin ihmisenkin, kirjaimien ei pitäisi kiirehtiä tyhmään aikuisuuteen. Silti kaikki kirjaimet tahtovat olla isoja kirjaimia. Eikä nassut paperissa olla väärin päin ja tehdä kärrynpyöriä.

Sari Kesäniemi on vuonna 1981 syntynyt vasemmistolainen runoilija, joka pääkaupunkiseutuvuosien jälkeen muuttanut takasin Raumalle. Hänen runoissaan näkyy myös poliittinen aatemaailma vahvana, varsinkin nuoruudessa kirjoittamissaan runoissa eksistentialismi ja maailmantuska, toisena kantavana teemana rakkaus toiseen ihmiseen. Julkaissut aiemmin Runoja punaisesta sydämestä runokokoelman vuonna 2000. Kyseessä 14-18-vuotiaana kirjoitettuja runoja. Kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta löytyi vapaus paeta rikotun lapsuuden henkistä ja fyysistä kipua. Sari on ollut kerran rekisteröidyssä parisuhteessa, josta hänellä on lähes aikuinen poika. Harrastuksina vapaaehtoistyö, maalaaminen, lukeminen, järjestötyö, sota- ja poliittinen historia.