Kirja sisältää Aino Kerkolan kirjoittamia runoja, jotka enimmäkseen jäivät hänen elinaikanaan pöytälaatikkoon. Kauniit runot heijastavat Jumalan luomakunnan kauneutta, pienen ihmisen vaellusta maailmassa ja ikävää Jumalan luo taivaaseen.
Taivasasiat olivat Aino Kerkolalle tärkeitä lapsuudesta alkaen. Suonenjoella oli voimakas herännäisseuraliike, jonka kautta seura- ja kirkkomatkat sekä Raamatun Sana tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena ja nuorena.
Lähetystyö oli Ainolle erityisen rakas läpi elämän. Useita kuukausia hän vietti Etiopiassa tyttärensä perheen luona ja oli "mummi" sielläkin kaikille.
Aino oli avarasydäminen kristitty, joka koki rakkautta yli seurakuntarajojen.
Runot osoittavat Ainon herkkyyttä taivasasioiden edessä.

Aino Kerkola (os. Pöyhönen) syntyi 24.12.1910 Suonenjoella. Hän avioitui metsänhoitaja August Kerkolan (ent. Kröger) kanssa ja heille syntyi viisi tytärtä. Perhe asui aluksi Suonenjoella, mutta muutti ennen sotia Kajaaniin, jossa he joutuivat kokemaan sotien ajat pommituksineen ja kaikkine murheineen.
Myöhemmin Kerkolat asuivat ja viettivät eläkepäiviä Kuopiossa, jossa Ainon ajallinen matka päättyi 9.10.1979.