1900-luvun sodista ja ihmisen taistelusta köyhyyden keskellä syntyy realiteetti, joka ei poistu. Espoon Alkutieltä alkaa Aakun ja Eimin tarina, joka jatkuu heidän lastensa ja lastenlastensa kautta. Inhimillisen elämän monimuotoisuus muodostaa panoraamoista illuusioihin jatkuvan ulottuvuuden, joka poikii 2000-luvun alati muuntuvia ilmiöitä. Ihmisen riisto ja kamppailu onnellisesta elämästä jatkuu muuttaen vain muotoaan. Aakun ja Eimin tarina jatkuu scammerien kautta aina ilmastomuutokseen ja uuteen taisteluun elämästä ja kuolemasta. Mitä vielä?

Yhdeksän vuotta Suomea kohdanneen viimeisen sodan päättymisestä synnyin Helsingissä ja asuin lyhyen ajan lapsuuttani Järvenpäässä kodissa, jossa asui isoäitini ja hänen tyttärensä ja poikansa, isäni, perheineen. Muistikuvia jopa tuosta ajasta on jäänyt pienen alle kouluikäisen lapsen mieleen. Puhumattomuuden kulttuuri vuosien mittaan, vaikeus tunteiden ilmaisuun ja ihmisen merkitys tekemisineen puhutteli niin syvästi, että suomen kielen opettajuuden lisäksi minusta tuli psykologi, ihmismielen ja kehon syvätutkija ja salojen selvittelijä. Panoraamoista illuusioihin kuvaa matkaa realiteeteista harhoihin ja harhoista ihmisen alituiseen riistoon ja pettämiseen. Taistelu elämästä ja kuolemasta ei pääty koskaan. Ihmisen osa, seikkailu.