Autofiktiivinen romaani köyhän alkoholistiperheen pojasta, Mikosta, joka erilaisten sattumusten, ja kovien kokemusten kautta pääsee huono-osaisuuden pauloista irti. Kansakoulun opettaja ohjaa kiusatun pojan Oppikouluun. Huolimatta opettajakunnan kannustuksen puutteesta, pieleen menneet ylioppilaskirjoitukset ohjaavat hänet pyrkimään Lääketieteelliseen tiedekuntaan, ja opiskelemaan lääkäriksi.
Suvun kirouksena on Mikon papalle langetettu kirous alkoholismin jatkumisesta aina kolmanteen sukupolveen saakka. Mikko löytää oman ratkaisunsa rajujen kokemusten, ja mielisairaalan kautta.
Riippuvuusongelman ratkaisu avaa kirjan päähenkilölle portit elämään, ja merkittävään asemaan tutkijana, ja lääkärinä.
Mutta alemmuudentunnon ja häpeän leima on voitettava.

Mauno Vanhala on Yleislääketieteen professori (emeritus), kirjailija ja poliitikko Jyväskylästä. Hän on kahdeksanlapsisen pienviljelija/
metsuriperheen vanhin lapsi.
Hän on tehnyt pitkän uran lääkärinä, lääkärijohtajana, tutkijana ja professorina.
Työssään, ja osallistuessaan politiikkaan hän on kohdannut elämää laidasta laitaan, ja se tuo syvyyttä kirjan henkilöhahmoihin.
Henkilökohtainen köyhyyden, ja koulukiusatun kokemus antaa perusteita kirjoittaa todentuntuisesti näistäkin aiheista.