Tämä kirja on hoitajan henkinen perintö kaikille niille, joiden elämää muistisairaus on koskettanut jollakin tavalla. Kirjan runot elävät arjessa, joka muuttuu sairauden myötä ja tunteissa, jotka ovat olemassa, vaikka niitä ei aina muistaisikaan. Runoissa katsotaan maailmaa niin sairaan itsensä, kuin omaisen sekä hoitajan silmin. Jotkut hetket ovat iloisia, lämpimiä ja lohduttavia. Täysin päinvastaisia tuokioita tulee myös usein vastaan. Näissä runoissa matkataan muistojen, toiveiden, ilon, ikävän ja pelon mukana sinne, missä ei enää tarvitse muistaa.

Leena Nordfors (s. 1956) on Hausjärvellä asuva kirjoittamisen ja muiden abstraktien taiteiden harrastaja. Puuttuvaa älykkyyttään hän paikkaa ylimitoitetulla huumorintajullaan.
Leena pääsi lähihoitajan ammatista eläkkeelle lähes ehjänä vuonna 2020. Tällöin hän koki olevansa vapaa laajentamaan reviiriään ja päätti julkaista esikoiskirjansa, joka on hänen ensimmäinen julkaistu kirjansa.
Ammatinvalinta tapahtui aikanaan olosuhteiden oikusta. Tätä voidaan pitää lähes pätevänä todisteena universumin sarkasmintajusta.
Kirjoittajalle runojen kirjoittaminen on ollut vierasta, joten onkin loogista, että ensimmäinen kirja on nimenomaan runokirja.