Mulle tuli taas kauhia tarves kiriootella omalla
murtehellani, kun mä kuuntelin Juha Mieron haastattelua
televisioos, kun se sanoo, notta ennen sitä kiellettihin
puhumasta murtehella, mutta ei enää. Ny saa taas olla
oma ittensä ja son hyvä. Kyllä muaki kakarana lyötihin
kiriakielellä päähän, notta vieläki teköö kipiää, kun sitä
muisteloo, mutta välillä mennähän parempahan ja sitte
taas pahempahan aikahan. Jokka tämän kirian luetta, niin
yrittäkää ny nauttia siitä, sillä meitä kirioottajia ei oo
paliua täs maas, koska sei oo hienua. Mutta emmä häpee
mun isäni kieltä, vaan moon siitä reiluusti ylypiä.

Jorma Luoma on syntynyt Kauhajoella 1946. Hän on nyt kirjoittanut 25 vuotta. Alussa kirjoittaminen oli surutyötä lapsen sairauden ja kuoleman johdosta, mutta vuonna 2003 hän alkoi julkaista tekstejään. Hän on kirjoittanut mm. lapsuudestaan Kauhajoella pikku juttuja. Kirjan nimi on Kränämännyntie ja murrekirjan Yhtä puliveivaamista.
Käsissäsi oleva kirja on jo hänen kolmastoista teoksensa ja toinen murrekirjansa Yhtä flatkuttamista, joka on vähän asioiden kelaamista, selittelyä ja vähän pehmoosen puhumista eli tällaisen pohjalaisen mielipiteitä kirjoittamisen hetkellä. Tärkeintä on ollut löytää murteen henki sellaisena kuin hän sen lapsuudessaan koki. Tarinat ovat tarinoita ja runot ovat runoja toivottavasti viihdyt niiden parissa.