Nina Reunasen"Mantelinperijä" (2020) on runoteos, jossa kyseenalaistetaan kapeat kaavat, käskymuodot ja sairaan keltaiset tai ajan kellastamat kliseet. Runoissa ikävöidään hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta, huorataan ja mopataan lattialle läikkynyttä mielipahaa. Sielunkumppania ei kaivata, ja rakkaus on usein lihallista, usein muualla.
Ihmisissä on kipeitä kudelmia. Surullisimmissa silmissä vielä kirottua toivoa. Kaikki uhkaa muuttua kitchiksi, lopulta liueta ikuiseen sateeseen. Jättinalleiksi muuttuneet ovat kaikkialla vain tiellä. Pienentäjät ja tilausansat vaanivat heikkoa hetkeä, eikä rauha löydy pyöristetyistä kulmista tai ihmisille kaupatuista loputtomista turvatuotteista.
Todellisten ja keksittyjen taakkojen alta huhuillaan iloa käymään, sillä jatkuva surullisuus on tappavaa. Samalla etsitään lisää liikettä pysähtyneeseen päivään, ettei olisi aikaa uupumukseen asti kysellä, miten minussa tänään voidaan.
Runoteos on sarkastisia viiltoja sellaiselta, joka intohimolla omanlaistaan elää, muttei ole.

"Mantelinperijä" (2020) on FM Nina Reunasen ensimmäinen runoteos. Vuonna 2019 häneltä ilmestyi kokoelma sadan sanan raapaleita, "Sata viilenevää idylliä". Näissä pienoismaailmoissa odotellaan elämän alkamista, pelätään suurta kyseenalaistamisen päivää, eikä haluta enää osallistua ulkopuolisten pystyttämiin laittomiin kilpailuihin.
Ulkopuolisuuden kokemukset sekä olevaisuuden olemukset yhdessä minättömien minuuksien kanssa ovat kivijalkateemoja Nina Reunasen tuotannossa.
Vuonna 1968 Nousiaisissa syntyneelle kirjailijalle ei riitä pelkkä katsominen, hän haluaa oppia myös näkemään. Vantaan Kivistöön muuttanut kirjailija uskoo isoon nauruun. Mikään ei ole parempaa kuin hyvänsuopa, jaettu nauru, joka vie polvet alta.