"Valon iskulauseita" on Tuomo Häikiön (s. 1977) toinen runokokoelma. Kokoelman runot hyödyntävät dadaistisesta perinteestä ammentavaa leiketekniikkaa. Sanomalehdestä leikattujen ja hatusta vedettyjen sanojen sijaan prosessissa on kuitenkin käytetty tietokonetta pilkkomaan pidempiä tekstejä. Tietokoneen sylkemästä sanavirrasta Häikiö on poiminut absurdeja runontapaisia, viiltäviä huomioita elämästä ja kuolemasta sekä muuten vaan mieltä miellyttäneitä katkelmia. Löytämiään pätkiä hän on leikellyt fyysisiksi runolapuiksi, joita on sitten yhdistellyt keittiön pöydän ääressä toisiinsa kuin palapelin paloja. Näin syntyneitä runoja on muokattu vaihtelevissa määrin. Kokoelma sisältääkin niin tietokoneen tuottamia lyhyitä kuin pidemmälle muokattuja runoja.

Tuomo Häikiö (s. 1977) toimii siviilissä yliopistolla tutkimus- ja opetustehtävissä. Tutkimuksen suhteen Tuomon kiinnostuksen kohteena on jo pitkään ollut alakouluikäisten lasten lukemisen kehitys silmänliikkeiden rekisteröinnin avulla. Vapaa-ajasta puolestaan suuri osa kuluu luovien harrasteiden parissa. Rock-kitarointia tasapainottaa kokeellinen konemusiikki, mutta kaikista rakkaimmalta tuntuu kirjoittaminen, joka sopiikin hyvin yhteen myös tutkimusintressien kanssa. Tätä ennen Tuomolta on ilmestynyt yksi runokokoelma, "Nämä ovat meidän temppelimme" (2017). Nyt julkaistavan toisen runokokoelmansa ("Valon iskulauseita", 2020) tiimoilta Tuomo on postittanut suuren määrän runolappusia Instagram-tililleen @sanojentakia.