Miksi ihmisen tunne-elämä hajoaa palasiksi? Täytyykö sirpaleet löytää? Voiko särkyneestä koota ehjän palapelin?

Tuuli aloittaa kokoamisen lapsuudesta.
Ylhäälle tulee mustavalkea perhekuva; isä, äiti ja kolme tytärtä katsovat totisina kameraan. Taustalla on marjapensaita, kotimökin harmaa hirsiseinä ja kamarin ikkuna.

Koulussa Tuuli vertaili itseään rikkaisiin maatalojen lapsiin. Hänelle köyhyyden häpeä oli tarttunut vaatteisiin. Alemmuuden tunnetta on aikuisena täytynyt peitellä itsetuhoisilla keinoilla.

Palapelin värikuvassa kolme aikuista naista tappelevat syntymäkodin perinnöstä. Tuulin mitta on tullut täyteen. Hän haluaa irrottautua sisaristaan. Yhteisomistuksessa oleva kesäpaikka saadan lopulta myytyä.

Kaksikymmentä vuotta kuluu sisarusten välirikosta. Onko tullut aika etsiä loput palaset?

Hilkka Hämäläinen (s.1954 ) on julkaissut edellisen romaanin HÄPEÄÄN SIDOTUT ( 2009 ). Läheisriippuvuuden teema jatkuu HÄPEÄKETJUSSA.
Puolifiktiivinen tarina maalaa Tuulin rikkonaisen elämän ehjäksi kuvaksi. Häpeän ketju on mahdollista murtaa menneisyytensä hyväksymällä. Elämää eletään nyt.