Tässä kirjassa käyn läpi lapsuuden muistojani.

Kirjassa sattuu yhtä sun toista, kirja on omaelämäkerrallinen.

68 sivua jossa käydään läpi kipeitäkin muistoja.

Toivon lukijoita varsinkin niiltä jotka olivat kanssani samassa lastenkodissa, muistan heitä yhä vaikka tuosta ajasta on 50- vuotta. Lastenkoti on niistä ajoista muuttunut, jolloin minä olin siellä todella paljon muuttunut romanilapsille ystävällisemmäksi. Voin yhä nähdä rakkaat lapsuudenkaverini.

Olen vanha nainen joka muistelee menneitä, toivottavasti viihdytte
ja saatte jotain selkoa lastenkodissa olo ajastani.

Niin monia kuitenkin koskettaa aihe, joka on monille tuttu saman läpi
käyneille.