Viiltoja

Runoja vuosilta 1989-2019

Viillot voivat olla pintaviiltoja tai syväviiltoja. Kuitenkin ne aina koskevat, jokainen viilto. Paranemisprosessikin koskee, koska paraneminen on yleensä hidasta. Sielunviillot kuvittuvat repaleisina nauhoina mustissa tuulissa. Yleensä tarvitaan joku toinen, joka toimii Laupiaana Samarialaisena sekä oma halu paranemisprosessiin. Henkilökohtaisesti olen kävellyt kriisien kanssa lähes koko elämäni ja on ollut vaikeaa kun varjo onkin poissa. Sekin vaatii totuttelua. Yön jälkeen tulee uusi aamu ja aamunsarastus totuttaa silmät avutumaan pikkuhiljaa kaikelle kauniille, jota oikeasti on ympärillämme.

Sami Joshua Mitsman (1968) Viiltoja- esikoisrunokirjassaan sekoittaa pakkaa romantiikan, ikävän ja tuskan välimaastossa. Jatkuva elämänvastausten ja suurien kysymysten pohdinta ajaa toivottomuuden tekoihin elämän ja kuoleman kiitoradalla, jossa päihteetkään eivät jää kokematta. Tuskasta voi syntyä kuitenkin kaunis kukka, kun se kasvaa syvässä mudassa.