Samuli Lampisen kahdeksas runoteos, Kulissishokki, vie sinut reppureissulle Afrikan moskiittoverkkojen alta Andien ohueen ilmaan ja jokilaivalla Amazonilta buddhalaisen munkin mopokuskiksi Myanmariin.

-

Asun hotellin ullakkohuoneessa. Avaimenperässä lukee Campanario.
Jos vastapäinen kirkko ei olisi niin korkea,
näkisin enemmän taivasta.
Aamiaispaikassani olen jo niin tuttu naama,
että henkilökunta huomioi minut,
vaikka en ole vielä tilaamassa.
Jokapäiväinen lehti toimittaa tämän kertaisesta sodasta sotaa vastaan.
Terrorin arvioidaan päässeen siinä niskanpäälle.
Pulu nyökkää kadunlakaisijalle.
Tilaan munani meksikolaisittain. Punaisia papuja ja mustaa kahvia.

Valta on kiveen hakattua valtaa.
Huipulla yksinäisin huone.
Kellot lyövät.
Tenochtitlanin aurinko nousee
kotkan kynnet lihassaan.

-

Maailmannapa on ruohoa leikkaavan ja maailmaa koluavan Samuli Lampisen (s. 1975) yhdeksäs runoteos. Viimeksi häneltä on ilmestynyt Kulissishokki (2018), Nimeni on Legio (2014) sekä englanninkielinen runokokoelma City in the Land of Nod (2013).