Kirja kertoo Ounasjokivarressa syntyneen ja kasvaneen Aino Korhosen elämäntarinan ja samalla laajasti Jääskön kylän ja paikallisten sukujen historiaa satojen vuosien taakse. Tarina avaa omakohtaisesti Lapin sodan ja evakkoajan kokemuksia ja kertoo osaltaan mitä arkipäivässä tarkoitti Suomen nouseminen kehitysmaasta yhdeksi maailman menestyneimmistä maista.

Pikkumökin hiekkaisille poluille piti Ainon jättää käpylehmät, kun lähdettiin sotaa pakoon kuorma-auton lavalle ahdettuina. Evakkoaika Ruotsissa kuitenkin oli turvallista, kieltä oppi Tant Signen sylissä, kun hän lauloi harmoonia soittaessaan. Ehkä tämä auttoi Ainoa oppimaan uutta kieltä vielä 70-vuotiaanakin.
Vuodet opettivat ymmärtämään, että jokaisen on elämästään lasku maksettava. Mutta pehmeä savusaunan lämpö nostaa mieleen hartaan kiitoksen lapsista ja lapsenlapsista.

Aino Korhonen on syntynyt Lapin Ounasjokivarressa Jääskön kylässä toisen maailmansodan kynnyksellä 1939. Hän on kieliä, kirjallisuutta ja historiaa harrastava eläkeläisopettaja, joka uskoo sanontaan: kansa joka ei historiaansa tunne, on katoava kansa. Hän on eläkeläisenä ollessaan kerännyt lapsenlapsiaan varten tietoa sukujensa historiasta vaikkapa iltatarinoina kerrottavaksi. Samalla hän on perehtynyt Ounasjoki-varren asutuksen historiaan ja kylien syntyyn. Kun hän on tutustunut sukuihinsa ja niiden tarinoihin, hän haluaa välittää tiedot eteenpäin.