Mika oli pienestä pojasta alkaen halunnut perustaa koneyrityksen. Hän oli usein ollut katsomassa naapurin isännän, Jussin, koneita ja niiden huoltoa. Armeijan jälkeen vihdoin koitti hetki, jolloin hän alkoi toteuttaa unelmaansa.

Mikan isä oli jostain syystä suhtautunut nuorempaan poikaansa nuivasti jo kymmenvuotiaasta lähtien, mutta se antoi Mikalle entistä enemmän halua näyttää osaamistaan. Syy isän asenteeseen hänelle selvisi vasta myöhemmin.

Mika aloitti yrityksen ensin maankaivuutöillä, mutta tavattuaan koulukaverinsa Risto, he päättivät suunnata toiminnan metsätöihin. Ei kannattanut levittää pientä yritystä monelle alalle.

Vastaan tulee muutama neitonen, jotka tuovat onnen hetkiä, mutta myös karvaita pettymyksiä. Usko kauniimpaan sukupuoleen horjuu. Auto-onnettomuus muuttaa kuitenkin kaiken. Työkaverin Riston ohjetta kannatti seurata: "Hurmaa ensin mummi ja sitten vasta tyttö."

Olen koulutukseltani insinööri ja tehnyt elämäntyöni teollisuudessa ja ammatillisessa koulutuksessa opettajana, apulaisrehtorina ja tekniikan koulutusjohtajana.
Monesti olen miettinyt voiko tavallinen tallaaja kirjoittaa kirjan? Eläkkeelle jäätyäni päätin kokeilla onnistuuko se, ja kyllä onnistui. Tämä on yhdeksäs kirjani, joista kahdeksan on romaania ja yksi kirja omasta vaikeasta sairaudestani ja taistelustani sairautta vastaan.
Kirjoittamiseni eräs tavoite on pitää aivotoiminta kunnossa ja estää näin mahdollista dementiaa. Sillä kirjoittaminen vaatii pajon ajatustyötä.