Muistipankista ammennettuja mielikuvia alkaen vuodesta 1938 ja sodan ajan jälkeisestä elämästä Kuopion vuokrakartanoissa, lapsista ja aikuisista, niukkuudesta ja keinoista selviytyä arjesta päivästä toiseen. Lapsen näkökulmasta elämä oli aika huoletonta, eihän kokemusta muusta ollut. Kaikkea oli vähän ja jossain vaiheessa sitä vähääkin oli jaossa vain ostokorteilla. Ihmeen hyvin vanhempamme selvisivät ja toivat meidät kohti parempia aikoja.
Myöhemmistä päiväkirjamerkinnöistä nousseet muistot tulevat nuoruudesta, aikuisuudesta, kokemuksista, ystävyydestä ja elämästä ruuhkavuosina. Vanhuus tuo aikaa ihmetellä, minne ne vuodet oikein katosivat.
17300 sanaa ja 40 tarinaa ovat aikamatka vuosikymmenestä toiseen, aina nykyisyyteen vuonna 2018.

Kirjoittaja on 80-vuotias eläkkeellä oleva psykiatrian sairaanhoitaja, joka on innostunut kirjoittamaan muistikuviaan.