Mielisairaanhoitajan ura alkoi 1960 luvun alussa pakollisella harjoittelulla määrätyissä sairaaloissa. Jos mieli päästä koulutukseen oli harjoittelusta esitettävä todistus ja suositus alalle.

Harjoittelu oli ammatinvalinnan etsikkoaikaa. Jos ala ei tuntunut sopivalta, perääntyminen oli helppoa.

Kouluttautumisen jälkeen oli työpaikkoja tarjolla ympäri maata sijaitsevissa mielisairaaloissa.

Tämä kirja kertoo yhden harjoittelijan kokemuksista ja päätöksestä antautua alalle.

Kirjoittaja on 80-vuotias, eläkkeellä oleva, entinen psykiatrisen sairaalan osastonhoitaja, joka aloitti uransa harjoittelijana suljetulla, levottomalla naisosastolla, keväällä 1961.