Suru on väkevää aikaa, se uuvuttaa. Syö sisältä päin, ja näytät äkkiä vanhalta.

Rakkaan ihmisen poismenon jälkeen jää vielä tänne jäävien tehtäväksi surutyö ja jokapäiväisistä asioista selviytyminen.
Kirjan runot kertovat kaunistelematta tuskasta ja menetyksestä, arkisurusta.

Asioista puhumalla, kirjoittamalla ja lukemalla voi kokea hetkellisen helpotuksen tunteen surusta. Surevalle pienikin apu on usein tervetullutta. Kaikki vaatii aikansa ja surevalla ei ole kiire.

Eeva Sollo on kirjoittanut aina. Nuorena runoja ja novelleja, työvuosina asiatekstejä, ja nyt taas runoja ja muuta.
Hän pitää runoblogia, ja on julkaisut juttu- ja runokokoelman Sivujuonteena Parkinson, ja runokokoelman WÄY runoja arkirakkaudesta. Sollon runoja löytyy myös yhdestä Lahden Runomaraton ry:n runokokoelmasta.