Tämä on minun ja vaimoni tarina pyhiinvaellusmatkoista, joita teimme kaikkiaan kolme 1998, 2000 ja 2002. Tarina etenee pol-veillen eri vaellusten kesken. Tarina on myös sisäinen matka mieleen, joka jatkuu edelleen. Ajatukset joita emme hallitse, ryntäävät jonkin tapahtuman, hajun tai muun ärsykkeen ajamana tietoisuuteemme. Ne voivat olla miltä elämän osa-alueelta tahansa. Annan niiden valua tähän paperille aina, kun siltä tuntuu tätä kirjoittaessani. Jotkin ajatelmat ovat muistoja ennen vaellusta edeltäneeltä ajalta, kun taas toiset tulevat tähän päivään saakka. Mukana on myös lyhyitä dialogeja, joissa sanotaan jotain, sanomatta mitään, mutta se kuvastaa sitä flow-tilaa, jossa vaelsimme, kuten, Tulitukka, Mitä? Ei mitään.

Tämä on Jorma Luoman kymmenes teos. Aikaisemmat ovat:
Keiju kanssamme 2017, Kränämännymtie 2017, Rauhaton mies 2017, Yhtä puliveivaamista 2016, Viimeinen hyppy 2014, Gaia 2012, Olen astunut laudalle 2008, Harjansitoja 2006, Pumpulipilvi 2003.