Tiia Kokkolan esikoiskokoelman runot ovat tuokiokuvia empaattisista kohtaamisista ja elämänkokoisista tunnelmista vuosina 2005-2016. Runot heijastelevat herkän runotytön kasvua nuoresta aikuiseksi ja opiskelijasta sosiaalityöntekijäksi. Runoissa ei kavahdeta suuria teemoja kuten takertumista, parisuhteen päättymistä, sairastamista ja kuolemaa. Runokirja on kunnianosoitus ihmisyyden ja kohtaamisten voimalle. Sykähdyttävän kuvituksen kirjaan on tehnyt Tiian pikkusisko.

Tiia Kokkola on vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä. Tiian runot heijastavat ihmisenä elämistä suhteissa muihin ihmisiin ja eteen tuleviin haasteisiin. Runot kuvaavat myös turhista kahleista irtautumista.