Lapissa on vetovoimaa. Se lumoaa kerta toisensa jälkeen. Sinne haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen. Luonto anttaa kaiken sen, mitä ihminen tarvitsee. Voit heittää kiireet taaksesi ja nauttia olemisesta hiljaisuudessa. Kuunnella tuulen huminaa tunturin laella, syödä matkaeväitä eramaakämpällä tai laavulla. Voit taivaltaa lumituiskussa ja tuntea kirpeän pakkasen poskillasi. Ihailla leiskuvia revontulia ja kaamoksen sininen hetki on kuin satua.

Olen lausunut runoja, lukenut runokirjoja ja runot ovat olleet elämässäni koko ajan. Ne ovat syntyneet kuin itsestään. Kirjan tekeminen on ollut haaveena ja nyt niitä vähitellen uskon syntyvän. Nyt on sen aika elämässäni.